Ilmainen www-laskuri
Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Autoradiotietoa

 

Autoradio on kaikista siviilikäyttöön tarkoitetuista vastaanotin ratkaisuista vaikein toteuttaa. Tämä johtuu auton luomasta olosuhdekokonaisuudesta.

 

Mainittakoon tässä tärkeimmät: 

-

käyttöjännitelähde joka vaihtelee 50% (mitattu englantilaisessa autossa Lukas järjestelmällä).

-

voimakas häiriölähde joka koostuu auton sytytysjärjestelmästä. Järjestelmä täyttää lähes kaikki kipinälähettimen tunnusmerkit.

-

erittäin pieni tila johon radio on tungettava, aiheuttaa erittäin suuren pakkaustiheyden joka taas aiheuttaa komponenttien keskinäisen vuorovaikutukseen erilaisia vaikeuksia. On esimerkiksi joidenkin ominaisuuksien saavuttamiseksi käytettävä kaksois-super ratkaisuja. Auto muodostaa sellaisen kuuntelutilan joka jättää paljon toivomisen varaa.

-

hälyäänitaso on varsin korkea ja mikä kiusallisin, se on korkeimmillaan spektrin  molemmissa päissä. Ilmasuhina on diskanttialueella, koriliikkeet ja moottoriäänet basso ja keskirekisterissä.

-

akustiikka on leikkaantunut kahtia, etupenkkiläiset kuulevat aivan eri asioita kun takapenkkiläiset. Oikeastaan ainoa hyvä puoli kuuntelun kannalta on, että kuuntelijat eivät kuljeksi ympäriinsä.

-

antennin sijoittelu ja sen pituus on ratkaisevan tärkeä tekijä kuuntelun kannalta.

-

käyttölämpötila saattaa vaihdella 50º puolessa tunnissa. Tämä on elektroniikallekin tappava ilmiö.

-

autoradion hallinta on perusteiltaan ristiriidassa liikenneturvallisuuden kanssa. Ne muutamat sekunnit joiden aikana katse on siirtynyt liikenteestä radioon saattavat olla viimeiset tarjolla olevat.

-

Näiden vaikeuksien voittaminen on kahdeksankymmenen vuoden aikana antaneet eurooppalaisille autoradion valmistajille, joihin mekin omalta vaatimattomalta osaltamme kuulumme, todellisen haasteen. Koetan tässä kertoa miten pulmat ovat ratkaistu.

-

Jännitevaihtelun suhteen on käytetty sekä jänniteregulaattoreita (menetelmä jossa jännite vakioitetaan pienemmäksi kuin pienin tarjolla oleva) että inverttereita (menetelmä jossa jännite vakioitetaan suuremmaksi kuin suurin tarjolla oleva)

Kipinähäiriölähteen suhteen käytetään kahta päämenetelmää, A ja B.

Menetelmä A: 

Käsitellään kutakin kipinää yksittäisenä tapahtumana. Havaitaan että kipinä koostuu ns. vaimenevasta aallosta jossa kipinä on ensin suuritehoinen ja pienijaksoinen, senjälkeen se on pienitehoinen ja suurijaksoinen. Koska poltto- seoksen sytyttämiseen tarvitaan ainoastaan alkuosa, loppuosa voidaan leikata pois sopivilla vastusratkaisuilla, 5-10 Kohm kuhunkin sytytyspiiriin. Jäljelle jää kuitenkin se suuritehoinen osa johon käytetään B.

 

Menetelmä B: 

Me tiedämme että radioaallot, ja myös häiriöaallot, periaatteessa etenevät lähteestä kaikkiin suuntiin jos ei tiellä ole esteitä. Esteitä on aina, mutta periaatteessa voimme kuitenkin käsitellä häiriövoimakkuutta kahden pallon muotoisen tilan tilavuuden vertailuna.

Kuvitelkaamme antennin olevan puolen metrin etäisyydellä häiriölähteestä, sekä antakaamme häiriötason voimakkuudelle arvo 1. Jos siirrämme antennin auton takalokasuojaan saamme etäisyydeksi joskus jopa 4 metriä. Kun me laskemme sellaisen pallon, jonka säde on 0,5 m tilavuus, saamme 523 dm3. Sama laskelma säteellä 4 m antaa tulokseksi 268.083 dm3. Näitä tilavuuksia vertaamalla saamme suhdeluvuksi 1:512, josta voimme päätellä että häiriövoimakkuus on taka- lokasuojan kohdalla vajaa viidessadasosa alkuperäisestä. Tämä laskelma ei huomioi auton kori- muodoista johtuvia esteitä jotka entisestään heikentävät häiriökenttää. Antennin paikalla on siis ratkaiseva merkitys häiriötason suhteen, mutta antennin tehtävä ei ole häiriöiden minimoiminen vaan hyötylähetteen maksimoiminen.

 

On olemassa eräs C menetelmä joka on käytössä arvokkaissa autoradioissa, Menetelmä rakentuu sille ajatukselle, että häiriö on aina AM tyyppinen ja ajallisesti tietyn mittainen. Näin ollen jokaista erillistä häiriöpiikkiä voidaan erikseen mitata ja jos se ylittää tietyn tason, vastaanottoprosessi katkaistaan. Tässä tilassa hyötysignaali ei kuulu, ei myöskään häiriösignaali. Valvonta on yhtä- jaksoinen ja jos häiriösignaali laskee alle tietyn tason, radio kytkeytyy päälle uudestaan, jos häiriö sensijaan jatkuu, tietty aikavakiovalvonta kytkee radion päälle.

Aikavakio on aina lyhyempi kuin 1/18 000 sek per kanava, joten korva ei tätä päälle-pois juttua havaitse. Se on niin kuin rikkaruohojen kitkemistä, selvät tapaukset poistetaan, epävarmat jätetään samoin hyötykasvit. Lopputulos on parempi kun ettei tekisi yhtään mitään.